maanantai 21. kesäkuuta 2010

Viimeistä viedään...

California

Pääsimme viimein matkan viimeiseen etappiin eli californiaan. Osavaltio on niin kaunis ja iso, että näkemistä on riittänyt todella paljon.
Ajoimme suoraan Nevadasta etelä- californiaan San Diegon kaupunkiin. Keskusta vaikutti melko pieneltä ja todella uudelta. Myöhemmin selvisikin, että koko keskusta oli rakennettu viimeisen 50 vuoden aikana, joten ei ihme. Kaupungissa ihmiset olivat todella ystävällisiä ja paikka oli täynnä kivoja ravintoloita ja kuppiloita. Kaupunki vaikutti todella rikkaalta ja sellaista oli hintatasokin paikoissa. Ei siis ehkä reppureissaajan unelmapaikka. Kävimme katsomassa kuuluisan San Diegon eläintarhan, jossa viihdyimme yli 5 tuntia helposti. Eläimiä oli uskomattoman paljon ja ne olivat yllättävän aktiivisia. Ensimmäistä kertaa näki eläintarhassa kun jääkarhut pelaavat veden alla tai kun kissaeläimet karjuvat. Hinta oli aika kova 37 dollaria mutta oli kuitenkin hintansa arvoinen. Eläintarhan jälkeen menimme Villen kanssa kaupunkikierrokselle, jonka aikana kävimme myös kauniilla bay arealla kiertämässä katsomassa californian hylkeitä ja delfiinejä. Kierroksella saimme mielenkiintoista tietoa kaupungista ja sen historiasta. Ennen lähtöä kaupungista kävimme kuitenkin vielä syömässä Kansas City BBQ:ssa eli niin sanotussa top gun ravintolassa (elokuvan baarikohtaukset oli kuvattu kyseisessä lafkassa). Annokset olivat valtavia ja grilliruoka todella hyvää. San Diego teki ainakin minuun vaikutuksen!
Matka jatkui kohti Los Angelesia. Ajoimme sinne Tv:stäkin tutun Laguna Beachin läpi, joka vaikutti todella viihtyisältä tosin kalliilta seudulta. Kukkuloilla oli upeita taloja mistä oli uskomattomat näkymät tyynelle valtamerelle. 
Los Angeles oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Kaupunki oli siistimpi kuin olin olettanut (olkoonkin että pysyttelimme kaukana huonommilta alueilta). Toisaalta kaupunki oli melko kahtiajakoinen. Ihmiset olivat joko äärettömän rikkaita tai slummeissa asuvia köyhiä ja tämä jako näkyi melko selkeästi. Kävimme illalla syömässä hauskassa valkosipuliravintolassa nimeltä The stinking rose. Valkosipuli on hyvää = tykkäsin. Sen jälkeen teimme välttämättömän eli kävimme elokuvissa Hollywoodissa katsomassa Prince of Persianin. Katrille tiedoksi (jos luet tätä blogia) että olin vain muutaman sadan metrin päässä Robert Pattisonista, koska kävimme kuikuilemassa Jimmy Kimmelin shown nauhoituksia aidan välistä ja siellä oli twilightin tekijät haastattelussa. Näyttelijät olivat tulossa sinne myöhemmin mutta heitä haastateltiin sisätiloissa :( 
Kävimme myös universal studiosilla, joka oli pieni pettymys. Sinänsä oli hieno kiertää studiolla ja käydä teemapuistossa, mutta lopulta nähtävää oli melko vähän. Studiokierroksella tuli sellainen olo kuin olisi kerrottu ettei joulupukkia ole. Kaikki on pelkkää illuusiota ja esimerkiksi King Kong elokuvassa oleva skull island onkin vain noin kahden metrin korkuinen back drop. Toisaalta oli hienoa ajaa Wisteria Lanen läpi :)
Kävimme myös Hollywoodin kukkuloilla kyttäämässä muun muassa Johnny Deppin talo, josta ei tosi aitojen takia nähnyt yhtään mitään.
Losin jälkeen ajoimme santa barbaran ja santa cruzin läpi. Cruzissa kävimme katsomassa Mystery Spot nähtävyyttä, mikä oli aika erikoinen. Se on paikka vuorella jossa "fysiikan lait eivät päde". Kun alueella seisoo kaikki on 17 asteen kulmassa ja tuntee jatkuvaa vetoa alaspäin. Tämän lisäksi kompassit näyttävät väärin päin ja alueella onkin lentokoneille ylilentokielto. Toisaalta alueelta ei ole löytynyt mitään magnetisoivaa mutta suuria hiilidioksidipäästöjä sekä korkeita "dielectric biosomic radiation". Syytä näille erikoisille ilmiöille ei kuitenkaan tiedetä. Uskoo ken tahtoo, mutta oli erikoista nähdä vatupassila mitattua suoraa lankkua pitkin kierivää palloa, joka kierikin ylämäkeen. Käykää katsomassa www.mysteryspot.com
Nyt matka jatkuu kohti San Fransiscoa ja sen lähistöllä olevia viinitiloja.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

California.

California, here we come... and here we are! Greetings from the golden coast ja nain! Matka on edennyt pitkat patkat ilman yksityiskohtaisia blogipaivityksiamme - pahoittelut. Hiljaiselon selittaa pitkat ajomatkat, tietokoneiden rajoitettu kaytto ja valilla toimimattomat wifit. Talla hetkella istun motellin aulassa 35 mailia Los anglesista. Lampoa on rapiat 20 astetta, mika on kylma Texasin jalkeen! Lisaksi sanonta 'it never rains in southern California' osoittautui paikkaansapitamattomaksi, silla tanaan on ollut paikoin pilvista ja eilen ripotteli vettakin hetken.
Olemme siis matkalla Los Angelesiin ja sielta San Franciscoon. Matkaa on jaljella rapiat viikko, joten aikaa on runsaasti. Matkan tarkoituksena on siis myos lomailla, joten viikko Californiassa on erittain toivottu talla hetkella :)
Matkalaukusta elaminen ei ole maailman helpointa. Esimerkiksi ruoka ja vessakaynnit on ajoitettava suhteellisen huolellisesti ettei iske niin sanotusti 'hata'. On muistettava juoda tarpeeksi vetta, silla muutama ajopaiva on ollut tuhottoman kuuma ja nesteytysta on taytynyt pitaa ylla saannollisesti. Toinen asia mika matkalla askarruttaa on likaiset vaatteet. Pyykin peseminen on lahes tulkoon mahdotonta. Louisianassa pesemani nyrkkpyykki kuivui kahdessa paivassa, mika tarkoitti markien vaatteiden pakkaaminen mukaan kun lahdimme. Mekkooni tuli ketsuppitahra tanaan jota tuskin saan poistettua ennen Suomea. Rinkkani suoraan sanottuna haisee. Olen taysin sekaisin siita, mitka sukat ovat puhtaat ja mitka likaiset. Mutta oh well, tata matkustaminen on. Paasen toivottavasti ostamaan uusia vaatteita pian :)
Matkustamisen nurjan puolen korvaa upeat maisemat, paikat ja kokemukset. Pari paivaa sitten herasimme 2:45 aamulla ajamaan Grand Canyonille auringonlaskua katsomaan. Siella oli mykistavan kaunista. Sen jalkaan nukuin autossa taju kankaalla 2,5 tuntia, enka muista heranneeni edes siihen, etta muut nousivat autosta valilla katsomaan maisemia. Grand Canyonilta matkasimme Las Vegasiin. Kuten blogissa on ennenkin todettu, Las Vegas on aito oikea aikuisten Disneyland. Nimensa ansannut 'sin city' oli nimensa veroinen. Siella viina, uhkapelit ja stripparit ovat arkipaivaa. Ihan sama onko kello 13 maanantai-iltapaivana vai klo 21 perjantai-iltana. Omasta mielestani Las Vegas ei ollut ihan niin upea kaupunki kuin mita ollaan hehkutettu. Toki ulkopuolelta Vegas nayttaa upealta ja pramealta useine neon-valoineen, mutta todellisuudessa pinnan alla kytee kurjuutta (kuten muuallakin jenkeissa), rahastusta yms. muuta kieroa. Kaikki on Las Vegasissa ylihinnoiteltua, eika kukaan kaihda rahastaa taysin turhistakin asioista. Kasinoilla paistaa lapi miten 'the house' ei ole kiinnostunut muusta kuin rahastasi ja tekee mita tahansa sen saadakseen. Tama on siis oma nakemykseni ja vaikka viihdyimme siella oikein hyvin, 2 yota oli maksimi minka siella viitsisi viettaa - ellei tietty ole milla mallata :)
Olisin mielellani paivittanyt pitempaankin mutta kaksi amerikkalaista 'kaunotarta' (lue: 80-luvun trikooasuihin pukeutunutta hyvin ylipainoista punanaamaista naista) haluaa kayttaa tata konetta luultavasti pizzan tilaamiseen. Tama saattaa kuulostaa ilkealta, mutta valitettavasti se on taytta totta taalla pain maailmaa.
Huomenna Los Angeles!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Matka etenee :)

Matkaa ollaan taitettu nyt noin kolme viikkoa eikä vieläkään näy väsymystä. Tässä vähän päivitystä siitä mitä on tapahtunut viime aikoina:

New Orleans oli itselle todella mieluisa yllätys. Kaupunki oli kaunis ja meininki oli rento. Kaupunki oli aika lailla Amerikan Amsterdam, niin hyvässä kuin pahassakin. Hauskinta kaupungissa oli se, että New Orleans on yksi ainoista kaupungeista USA:ssa jossa on laillista juoda ulkona (kunhan juo mukeista eikä pulloista tai tölkistä), joten opiskelijabudjetillakin pystyi juhlia ;) Parasta oli kuitenkin se, kun otti lautan Algier-kaupunginosaan ja fiilisteli paikallisten asuinaluetta. Ilmaston ja rakennusten peruteella olisi melkein voinut luulla olevansa jossain Karibialla! Orleansin jälkeen ajoimme Lafayetteen ja kävin kierroksella paikallisella suolla, missä näimme alligaattoreita. Melkein tuli paha mieli että olin syönyt näitä herttaisia elukoita edellisenä päivänä makkaran muodossa.
Louisianan jälkeen alkoi pitkä Teksasin ylitys. Pysähdyimme San Antoniossa ja Austinissa. San Antonio oli aikamoinen turistirysä, mutta toisaalta tuntui siltä, ettei siellä ollut mitään. Austin sen sijaan oli sympaatinen kaupunki, jossa oli kivoja ravintoloita ja paljon live musiikkia iltaisin. Lihaa tuli myös syötyä paljon Foco de chao - nimisessä brasilialaisessa ravintolassa. Aivan mahtavaa!
Kaupunkien jälkeen oli hienoa ajella maaseudulla. Siellä vasta tajusi Teksasin suuruden, kun maapläntit jatkuivat silmän kantamattomiin. En ole ikinä nähnyt niin isoja maatiloja. Lääniä on ainakin paljon kaikille! Myös niin sanottu "3 didgit" varoitus toteutui eli yli 100 farenheitin raja tuli täyteen. Onneksi autossa pelasi ilmastointi tehokkaasti.
Teksasin jälkeen kävimme New Mexicossa. Ajettiin roswellin kautta Albuquerqueen jossa oli maailman ihanin vanha kaupunki, josta saatiin ihanaa meksikolaista ruokaa. Siellä oli myös myynnissä todella kauniita paikallisten intiaanien tekemiä koruja ja kodintarvikkeita.
New Mexicon jälkeen ajoimme Arizonaan, jossa menimme Flagstaff nimiseen pikkukaupunkiin. Tämä oli pieni ja hipstereitä täynnä oleva kaupunki, ja oli ensimmäinen paikka, missä ihmiset olivat todella töykeitä meille. Älkää menkö! Matkalla Flagstaffiin kävimme myös katsomassa Petrified forestin kansallispuiston. Aavikkonäkymät olivat aivan uskomattoman hienot ja kivettyneet puut olivat todella kauniita. Todellakin näkemisen arvoinen paikka. Parasta Arizonassa oli kuitenkin grand canyonilla vietetty auringonnousu. Edes herääminen klo 2.45 ei pilannut kokemusta. Hulluinta oli huomata, että Canyoni oli niin iso, ettei koko paikka tuntunut edes todelliselta. Sen oli nähnyt kuvissa niin monta kertaa, että tuntui siltä, että olisi ollut paikalla jo aikasemminkin Luonnonpuisto oli kuitenkin aivan uskomattoman hieno paikka ja suosittelen kaikille sitä!
 
Nyt aivan muihin asioihin eli Las Vegas.
Tälläistä paikkaa ei muualta maailmasta löydy. Kaupunki on sekoitus aikuisten disneylandia ja ruotsin laivaa. Ihmisiä on laidasta laitaan läskeistä junteista miljonääreihin. Osa paikoista oli äärettömän tyylikkäitä, kalliita ja uskomattomia. Toisaalta välillä tunnelma oli kuin olisi ollut 2 päivää ruotsin laivan discossa. Parasta vegasissa oli cirque du soleilin KA esitys ja sen jälkeen syöty illallinen MgM Grandin seablue ravintolassa. Esitys oli aivan tajunnan räjäyttävän upea! Casinoilla tuli myös pelattua hieman. Huomio vegasiin lähtijöille: casinoilla juomat ovat ilmaisia. Miksi? No yllättäen yhden oluen ja yhden champagne -lasin jälkeen rahan pelaaminen ei tunnu missään ja casino vain voittaa lisää rahaa. Tästä huolimatta jäin noin $20 voitolla. Jee :) kävi vähän tuuri ruletissa. Vegasissa olisi ollut hieno viettää enemmän aikaa jos olisi ollut suurempi budjetti, sillä vegasissa viihtyminen vaatii rahaa. Summa summarum: ellet ole monopoli-miehen tyylinen pohatta, kenellä on kävelykepin päässä afrikantähden kokoinen timantti ja jolla voi tökkiä köyhiä katuojaan, Las Vegas ei ole sinun paikkasi.

Ps. Jos tässä entryssä on taas hirveästi typoja se johtuu taas vain siitä, että tämä on kirjoitettu puhelimella. Pahoitteluni.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Nawlins

Nawlins

New Orleans, tai foneettisesti kirjoitettuna Nawlins on aivan mahtava paikka. Samaan hengenvetoon voi myös hehkuttaa koko Louisianan osavaltiota. Mieltä rauhoittavaa rämettä on kaupunkien välissä silmänkantamattomiin asti. Bourbon street oli lähinnä punaisten lyhtyjen ja kaljakojujen sekoitusta. Ruotsinlaiva meininkiä, mutta maalla meren sijaan. Kehotuksesta tuli testattua myös Handgrenade niminen juoma, njääh.. Tähän väliin syytä selvittää, että tosin kuin valtaosassa USAn kaupungeista Orleansissa saa tissutella kaduilla, kunhan juomat ovat muovimukeissa eikä pulloissa. Ranskalais korttelina tunnetulla aluuella riitti antiikki- ja taidekauppoja. Ranskalaisilta vuosien saatossa jääneitä hopea-astiastoja on kaivettu vinteiltä oikein urakalla. Tavara on himpan näyttävämpää kuin Tähkä-sarja Suomessa. Usea kauppa tarjosi myös toimitusta lähes mihin maahan tahansa. 

Öljy ei ollut vielä ehtinyt turmella merenelävien toimitusketjua ja näin saimme nauttia ostereita ja Cajun maustettuja rapuja iloisin mielin. Itse testasin myös Deadliest catchista tuttua Alaskan King Crabia. En ihan tajua hypeä. Maukasta lihaa oli helppo kaapia hillittömistä koivista, mutta lihan maku oli ehkä hentoinen pettymys. Sen sijaan Gulf Shrimpit ja gritsit Mr B's bistrossa olivat tautisen maukkaat. Paikallisia yhden padan keitoksia odotin innolla. Erinäiset Etouffet, gumbot ja jambalayat eivät ihan osuneet ja uponneet. Kenties emme löytäneet parhaita mestoja, tai sitten pataruoka on aina pataruokaa odotuksista huolimatta. Hyvää ne usein olivat, mutta jotain jäi uupumaan.

Kolmen tunnin luento Cooking school of New Orleansissa oli hauska kokemus. Paikallinen tarinatäti kertoo juttua ja kokkaa siinä lomassa aterian. Yhden hyvän ruuan salaisuuden voin tässä kertoa (minkä varmaan moni jo tietääkin) voin määrää ei mitata nokareissa, vaan nyrkillisissä ja kerman mittana toimi purkkien lukumäärä, ei desilitrat. Oli muuten pirun hyvää!

Seuraavana oli vuorossa Lafayett, jota pidetään Ranskankielisen Louisianan pääkaupunkina. Aikataulusyistä piipahdimme vain venereissulla eräällä järvellä/suoalueella. Valokuvista ei välity alueen kauneus. Itselleni parasta oli tietty Alligaattorien näkeminen livenä. Nättejä ovat myös luonnossa, eivätkä vain laukuissa ja kengissä.

Seuraavana osavaltiona on Texas.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Mietteitä matkalta

Nyt vielä minunkin mietintöjä matkalta. 
Oli todella upeaa päästä taas New Yorkiin! Kaupunki on vain niin upea ja iso että tällä toisellakaan kerralla ei ehtinyt nähdä kaikkea mitä olisi halunnut. Toisaalta, jääpähän nähtävää vielä seuraavaan kertaan :) Koska edellisellä reissulla olimme Villen kanssa jo käyneet katsomassa kaikki must-see nähtävyydet, pystyimme tällä kertaa vain kierrellä kaupunkilla vapaasti ilman stressiä. Erityisesti mieleen jää lounas Les Hallesissa, käynti Coney Islandissa, kävely Brooklin Bridgellä ja aina vaikuttava Wall street.
Nykin jälkeen menimme Philadelphiaan, jossa kiertelimme noin 5 tuntia rinkat selässä 35 asteen helteessä. Kaupunki oli kuitenkin todella viihtyisä ja nähtävää oli yllättävän paljon. Nähtävää oli myös Liberty Bell hallissa virkailijalla, joka joutui tarkastamaan meidän rinkat turvatarkastuksessa. Villen likapyykkipussiin hän ei kuitenkaan halunnut koskea.
Matka jatkui jo samana iltana kohti pääkaupunkia. Washington DC oli lopulta yllättävän positiivinen kokemus. Olin odottanut Amerikan Brysseliä eli hallintokaupunkia jossa ei ole yhtään mitään. Kaupungissa oli kuitenkin hirveästi nähtävää! Erityisesti kohdalle osunut Memorial day oli mahtava kokemus! Kävelimme jopa lähes tunnin matkan syömään kuuluisassa Bens chili bowlissa missä muun muassa presidentti Obama käy syömässä.
Tänään oli lento Atlantaan. Kävimme world of Coca Cola museossa mikä oli aidosti ihan mielttömän upea, hävettävää myöntää. Kaikkea hienoa kokis krääsää ja ilmaista maistelua niin paljon kuin halusi juoda ! Atlantassa sitten  hypättiin Tahoeen ja hurautettiin Alabamaan. Käytyämme Birminghamin "hoteimmassa menomestassa" päätimme jatkaa matkaa suoraan New Orleansiin. Nyt istumme motellissa keskellä ei mitään jossain päin Alabamaa ja tajusin juuri täyttäneeni 23v Suomen aikaa.

Muutama huomio Amerikasta:

- se on totta, jenkit rakastavat jutella rahasta. Juteltuani museojonossa 5 min teksasilaisen naisen kanssa olimme kerenneet käsitellä heidän talon myyntihinnan, uuden talon ostohinnan palkat ja eläkkeet

- Amerikkalaisen ovat äärettömän isänmaallisia ja armeijaa kunnioitetaan. Lentokoneessa henkilökunta ilmoiti että matkustamossa on sotilaita ja totesi, että "Delta Airlines supports our troops", jonka jälkeen koko matkustamo antoi sotilaille aplioodit

- Kaikki on isoa Amerikassa. So true! Annokset ovat VALTAVIA ja ihmiset myös sen näköisiä. Miehet virittäkää harppuunanne!

- Amerikkalaiset ovat äärettömän ystävällistä kansaa. Osittain totta. Suurin osa ihmisistä on todella puheliaita ja aidon kiinnostuneita juttukumppanista ja tuntemattoman ulkkarin mekkoa tullaan kehumaan jonon perästä kun jonotetaan konserttiin. Toisaalta mm. Kaupoissa palvelu on todella tylyä ja kärsimätöntä

- Terrorismin pelko näkyy kaikkialla. Hyvä kuin edes McDonaldsissa voi käydä ilman laukkujen tarkastusta ja metallien paljastimia

- Olen täysin ihastunut amerikkalaisten ihanaan asenteeseen. Heidän mielestään kaikki voivat menestyä ja onnistua. Mikään ei ole mahdotonta. Niin kuin itse mr. President sanoo, yes we can! Enemmän tällaista Suomeen :)

23v Anni kuittaa!

P.s huomenna synttäribileet New Orleansissa

torstai 3. kesäkuuta 2010

Howdy

Nyt istutaan autossa Alabamassa matkalla kohti Mobilea, mutta palataanpa vielä hetki ajassa taaksepäin.

Nykin jälkeen matkasimme kohti Phillya, jossa ruokalistalla oli luonnollisesti steak&cheese sandwich. Oli muuten tautisen hyvä. The city of Brotherly Love oli äärettömän leppoisan oloinen ja viihtyisä kaupunki.

Seuraavaksi oli vuorossa pääkaupunki lukuisine nähtävyyksiineen. Kaikille, jotka väittävät, ettei Jenkeillä ole kulttuuria suosittelen tutustumaan ko. paikkaan. Maalle, jonka historia ulottuu nykymuotoisena vain noin 250vuoden päähän, on historiaa kertynyt todella paljon. Amerikkalaisten halu olla edelläkävijänä näkyy myös Library of Congressin perustamisessa. 1800 perustettu kirjasto siirtyi vuonna 1887 upeaan italialaistyyliseen renesanssipalatsiin. Nykyisin kirjastossa on 144 miljoonan kirjan kokoelma, joka on maailman suurin. Kirjastolla on hallussaan mm. 1400-luvulla painettu raamattu. Myös legendaarinen mustien omistuksessa 1952 ollut Ben's Chilibowl tuli myös testattua. Hyvää oli! D.C.n kruununjalokivi oli hostellimme kulmilla ollut eritrealainen ravintola, joka ei itseään pahemmin mainostanut. Sormilla syöty ruoka oli aivan sairaalloisen hyvää. 

Atlantassa kävimme Wolrd of Coca Cocalassa. En juo enää ikinä Pepsiä. Cocis on maailman parasta:p Näyttelyn lopussa oli maistettavana 60 companyn tuotetta eri puolilta maailmaa. Maut vaihtelivat mielenkiintoisesta viemäri veteen. Atlantasta saimme allemme vuokra-automme, jolla lähdimme vyörymään kohti öljyn saastuttamaa rannikkoa.

Lisää sitten New Orleansista.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Koettua tahan asti!

New York:
New Yorkissa pistivat silmaan heti pilvenpiirtajat ja valtavat mittasuhteet kaikessa, seka rakennuksissa, silloissa, teissa ja ihmisissa. Toisaalta kontrastit olivat isoja: Wall Street oli uskomattoman mahtipontinen ja komeassa kunnossa kun taas esim. Chinatown oli aika likainen ja haiseva. Ihmisvilina taytti kadut joka paikassa Manhattanilla. Kavimme myos Brooklynin puolella ja se kylla iski ainakin minuun. Ainakin Brooklyn Heights oli todella siistia seutua ja seutua taitavatkin asuttaa paikalliset hipsterit.
Philadelphia:
Philly oli New Yorkiin verrattuna kuin eri maailmasta. Kaupunki vaikutti hyvin amerikkalaiselta ja varsinkin kaynnissa olevat Stanley Cup pelit olivat kovasti esilla. Go Flyers! Kaupunki tuntui suorastaan pienelta Nykin jalkeen ja keskustan pystyi ottamaan haltuun muutaman tunnin reippaalla kavelylla. Paikallinen kauppahalli oli ruokineen todella jees. Kaiken kaikkiaan todella positiivinen kuva jai kaupungista.
Washington DC:
DC tarjoaa mahtavia nahtavyyksia ja mika parasta, suurin osa niista on ilmaisia. Museot ovat todella kattavia ja varmasti jokaiselle loytyy jotain omaa mielenkiintoa vastaavaa. Monumentit ovat aivan valtavia ja mittasuhteet menevat kylla todella sekaisin. Memorial Dayn osuessa kohdallamme paasimme kokemaan amerikkalaisen patriomistin muodot todella lahelta ja kylla kansa nayttaa tykkaavan. Tosin mielenosoitusporukkakin kylla osui kohdalle.
Yleisesti voi sanoa etta Amerikka on tahan asti ollu kliseisesti kansojen sulatusuuni, kaikkia kansallisuuksia vilisee keskenaan kaikkialla. Kuitenkin eri etniset ryhmat pysyvat omissa porukoissaan ja harvoin nakee etta esim. mustat ja valkoiset liikkuisivat porukoissa sekaisin. Lisaksi esim. McDonaldsissa ja Hennessissa kaikki tyontekijat ovat mustia poikkeuksetta ja valkoiset taitavat olla jossain parempipalkkaisissa hommissa, joten ryhmien sosiaaliset statukset ovat kylla vahvasti erillaan toisista.
Huomenna Atlantaan ja auto alle, mahtavaa silla jalat ovat aika rikki jo kavelemisesta, varmaan 10 km taitettu joka paiva!
t. tekniikan kandidaatti Kinnunen